vaalien välillä hh:lle
by kalevi
Nuorten filosofiatapahtumassa järjestetyn Sokrates väittelykilpailun voittajaksi selviytyi Salon lukion joukkue, joka päihitti finaalissa Ressun lukion väittelijät. Kisa oli suuri menestys, sillä mukana oli ennätykselliset 29 lukiolaisjoukkuetta.
Vuoden 2012 väittelykisa oli sikälikin historiallinen, että mukana järjestelyissä ollut Nuoren Voiman Liitto tarjosi finalisteille rahapalkinnot. Voittajajoukkue kuittasi 1000 euroa ja kakkonen 500 euroa.
Salon väittelijöinä loistivat Johan Hietanen, Lassi Saario, Juho Tamminen ja Ville-Matti Tanninen. Valmennuksesta vastasi opettaja Matti Taneli.
Hyvän finaalivastuksen antaneen Ressun ryhmässä väittelivät Marlon Moilanen, Emmi Peltonen, Johannes Mäkinen, Niilo Laiho sekä Lauri Pykälä opettajanaan Anna Backholm.
Kolmossijan saavuttivat välieriin yltäneet Lumon lukio Vantaalta ja Turun Lyseon lukio.
(Filosofian tiedotuslista)
Onnea Salon kvartetille! Komea saavutus komeassa seurassa. Ehkä siellä on jo uusi presidentti kasvamassa.
Tähän ei ole lisättävää. Kuva kertoo kaiken oleellisen. Lisätä ehkä voisi mitenkä historia joskus kuitenkin toistaa itseään. Kuvan tekijä tuli pian näkemään maalauksensa “in real life”. Oliko tapahtumia jopa jouduttamassakin?
Kai nyt Kalevi kuiteskin käyt äänestämässä? Ja kiitos “omistuksesta”!
hh
Täytyyhän valtakunnalle kuningas saada, koska sellaista nyt vielä ajetaan kuin käärmettä pyssyyn. Minut hyväntahtoisesti houkutellen pakotettiin uurnalle. Joutaisi jo tuhkattavaksi koko presidentti-instituutio. Ehkä vielä äänestämme siitäkin, tarvitaanko maassa presidenttiä. Ulkoasioiden hoitaminen on pelkästään järjestelykysymys.
Kuka tarvitsee presidenttiä? En minä eikä Nieminen. Sitä tarvitsee järjestelmä tämä aataminaikuinen, ja tietysti kaikki, mikä liittyy kaupallisuuteen, kuten iltapäivälehtien riekkuminen ja sosiaalisen median varainkeruu.
Kansa tarvitsee leipänsä ja sirkushuvinsa. Presidentinvaali edustaa jälkimmäistä ja luo mielikuvan kansalaisosallistumisesta valtiolliseen päätöksentekoon. Valtion tärkeimmistä asioista ei päätetä edes valtioneuvostossa, vaan kansainvälisen kapitalismin norsunluutorneissa. Eduskunta ministeriöineen on pelkkä kansalliskaarti. Niin se on.
Aika omituinen väite, että sivari ei voisi olla puolustusvoimien ylipäällikkö. Tietääkseni Tarja Halonenkaan ei ole ollut sotaväessä. Haavistolle on sentään myönnetty sotilaallinen kunniamerkki. Minusta seremoniallisena puolustusvoimien ylipäällikkönä voisi toimia vaikka ukko mustalainen. Tämäkin asia tuli nyt selväksi.
Hieman hajontaa saattaa aiheuttaa näkökulma, että kansa ei halua pelkästään presidenttiä, vaan presidentillisen perheen. Siinä asiassa voisimme olla Yhdysvaltojakin edistyksellisempi, sillä olihan ajatus mustasta presidentistä aikoinaan pelkkä vitsi.
Tässä remonttitouhujen tauolla vain se, että äänestetään nyt kun vielä äänestää saamme!
Toiisaaalta, leehdistö kyyllä taarvitsee residenttiä jotta tuota … ja oonhan se kirjallisuusmiies see niinistö kuulemma, kuuparia kuitenkin.
Ooikein saanot, Kaalevi, mmm ..
Nooo, en tiiä, sanonko oekein. Monesti tekköö mieleni sanoa viärinnii. On tässä minulla sellanen tilanne, että koska ei tarvihe iänestää kumpookaan ehokasta vastaan, niin tointanooko tuota iänestää ollenkaan. Presidentti Koivistokin peruu puheitaan presidentinvallan vähentämisestä ja jättänee toisen äänestyskierroksen väliin.
Mikael Junger eroaa puoluesihteeriydestään Paavo Lipposen hyvän vaalimenetyksen takia, vaikkei se hänen vikansa ollutkaan.
Vaikka henkilövaalista olikin kysymys, niin demareille sanoisin, että sitä niittää, mitä kylvää.
Koska kerran vastakkainasettelun aika on ohi, on samantekevää, minkä puolueen porvari Mäntyniemessä nyhertää.
Kokoomus hakee nyt värisuoraa ja saanee sen. Demarien vaalitappiosta huolimatta aion pitää kolmen ässän liiton jäsenkirjani.
Arvelen vaaliasiantuntijan olleen oikeassa todetessaan, että monet, jotka työväentalossa taputtivat Lipposelle, olivat äänestäneet Niinistöä.
Niin tekee nyt osuuskauppa- ja ay-väki.
Väyrystä minun käy ihan terveydenhoidollisista syistä sääliksi, mutta hän on poliittinen korkki, joka pomppaa pintaan, jHs. Paavo V:n menestys oli myös tappio puolueelle, joka syömähammasta kuntauudistusrotta nakertaa.
Paavo Väyrynen kysyi erään varhemman niukan vaalitappion jälkeen, että voiko vitutukseen kuolla. Olisiko kysymys enää relevantti.
Kalevi, alla olevia tuli kirjoitettua. Menkööt väsymyjsen piikkiin.
Työväen(liikkeen) kato on pelottava asia. Yhteiskunnan selkeä jako katoaa ja tasapaino. Yhteiskunta on kuin äsken edesmenneen juristinaapurimme kirjastomatkat. Terveyssyistä matkat tehtiin polkupyörällä tien koko leveyttä hyväksi käyttäen.Matkan päätteeksi päädyttiin naapurin puutarhaan kyselemään kadonneen kaivonrenkaan perään.
Poliittista kotia etsitään, löydetään ja hylätään. Useimmille Soinin “puolue” on hätäratkaisu tilanteessa jossa on koettu pitkäaikaisten tukipylväiden pettäneen.
Ainoa jolla on todellista pontta aatteen suhteen on vihreä liike mutta heillä on tarjottavana itkua ja hampaiden kiristystä.
Pakko on todeta ilmeinen asia. Koko Suomen kansa, varsin pientä vähemmistöä lukuun ottamatta, elää historiallisesti katsoen tolkuttomassa yltäkylläisyydessä ja että aikamoinen osa tuosta vähemmistöstäkin ylittää 50-luvun tavallisen eläjän tason. Emme vanhat muista ja nuorilla ei taida olla keinoja sitä mieltää.
Jos pidämme kiinni niistä arvoista joihin olemme kasvaneet, so. vapaudesta, tasa-arvosta ja oikeudenmukaisuudesta ja näistä myös globaalilla tasolla niin länsimaiden osalle on tarjolla suunta takaisin kohti 50-lukua! Materiaaliset resurssit eivät muuhun riitä.
Nuorille pitäisi olla toivon sanomaa. Tähän saakka on yleensä johonkin määrään asti näin ollutkin. Mutta nyt? Tarjolla on karkkia ja ahdistusta.
- -
Kun ei ole näköaloja tarvitaan edes jotain pysyvää. Juuri nyt, joksikin aikaa, luulen Kokoomuksen olevan ainoa sellaiseen edes jotenkin pystyvä. Mutta sitten?