yön enkeli
by kalevi
Kristillisissä piireissä orientoidutaan kristinuskon jumalanpojan neitseellisen syntymän mystiikkaan. Jehovantodistajat eivät vietä joulua, sillä he eivät usko Jeesuksen jumalalliseen olemukseen, vaan pitävät häntä arkkienkeli Mikaelin ja Marian yhteisvuoteuden hedelmänä.
Niin tai näin, mutta meidän on nyt regressoiduttava lapsuuteen ja ojentauduttava lahjojen saamiseen ja (ylen)antamiseen. Joulun alusviikkojen tärkeitä uutisia onkin, paljonko kaupat ovat saaneet kinkkuja myydyiksi.
Ihmisen ruoansulatuskanavan sisäänmenoaukko on sinappihuntuisen sian viimeinen ovi. Vegaanit sivaltavat siivuja soijakinkusta. Lohduksi lihansyöjille kerrottakoon Raamatun kertomuksissa esiintyvää Paavalia, kristinuskon ensimmäistä teologia siteeraten, että ihmistä ei saastuta se, mikä menee suusta sisään, vaan se, mikä tulee sieltä ulos.
Likeisessä naapuriblogissa on jo siteerattu Eeva-Liisa Mannerin muuatta pohdintaa Helena Sinervon kirjoittamasta elämäkertaromaanista Runoilijan talossa: ”Sanokoon Eliot mitä sanoo, mutta joulukuu on kuukausista julmin, ainakin neiti Mannerille. Siihen lankeavat syntymäpäivä ahdistuksineen ja äidin kuolinpäivä heti seuraavana, itsenäisyyspäivänä. Ja kun näistä angsteista selviää, tuleekin jo joulu, lapsille tarkoitettu perhejuhla, joka korostaa yksineläjän yksinäisyyttä, inhimillisten kontaktien puutetta. En etsi valtaa loistoa, en kaipaa kultaakaan. Joka paikkaan on osoitettava hyvää tahtoa, olipa sitä tai ei ja useimmiten ei.”
Joulunvietto on olennaisesti perhejuhla. Perheensä menettäneiden alkoholistien parissa työskentelevä sosiaalityöntekijä sanoi minulle takavuosina, että joulu pitäisi lailla kieltää. Monet raittiudessa sinnitelleet näet retkahtivat juuri joulun alla juomaan.
Jospa en nyt siteeraisikaan mitään Arvo Turtiaisen Hyvää joulua-kokoelman runoa, vaan palaan Ilpo Tiihosen Kirkas- ja pimeä- kokoelman runoon Likainen enkeli:
Yön enkeli on jäänyt rappusille
reppu selässään
ja odottaa
ja likaisin kynsin kaivaa
hurmaavia korviaan
ja hänen mukanaan on lasti
ikuisesti kuumaa vettä
paljon hampaita ja jalkoja
ja pitkää piuhaa niille
joilla pääsi brakaamaan
ja niin käy tänä jouluyönä
pimeimpänä hetkenä –
pamahtavat auki
roskalaatikoiden kannet ammolleen
ja sata kaveria nousee
ilman papereita
suoraan taivaaseen.


Erityisen hyvä on tuo Tiihosen runon loppu. Noin minä toivoisin Taivaan pasuunoiden soidessa tapahtuvan!
Olenkin tässä vuoden ihmetellyt, missä oikein piileskelet. Oikein hyvää joulua!
Kalevi, oikein hyvää joulua Sinulle!