Suomen messusäätiön Rakkaudesta kirjaan –tunnustuspalkinto myönnettiin tänä vuonna kirjakauppias Kaarle Ervastille, joka otti palkinnon vastaan Helsingin kirjamessujen ministeritason avajaistilaisuudessa.
Kaarle Ervasti avasi antikvaarisen kirjakaupan Helsingin Kalliossa Torkkelinkadulla 17.5.1976 ja jäi liikkeestään eläkkeelle 30.3. tänä vuonna sairastuttuaan alzheimerin tautiin. Palkintoraati totesi perusteluissaan kaupan muodostuneen legendaksi sekä Kaarle Ervastin persoonallisuuden että hänen tekemänsä kulttuurityön ansiosta.
“Antikvariaatin tunnelma, uskomattoman hyvä valikoima, kanta-asiakkaiden syvä kiintymys ja uusien asiakkaiden välitön ihastus eivät syntyneet turhasta. Ervastilta löytyi aina jo saman päivän aikana ilmestyneitä kirjoja, mikä kertoi myös asiakaskunnasta, sekä varma valikoima jo loppuun myytyjä klassikoita, joita ei muista divareista löytynyt. Siten divari toimi myös kulttuurin säilyttäjänä ja kirjan elinkaaren pidentäjänä.
Jouluisin Ervastin pöydänkulmalle ilmestyneet kukat ja kakut kertoivat siitä, että kirjanrakastajalle lempiantikvariaatti on yhtä tärkeä, ellei tärkeämpi, kuin luottokampaaja. Aikoina, jolloin internet ei vielä helpottanut kirjahankintoja, moni ulkopaikkakuntalainen piti Ervastin antikvariaatin Helsingin-matkojen vakio-ohjelmassaan. Lompakkonsa kotiin unohtaneelle asiakkaalle Ervasti sanoi, että maksa kun tulet seuraavan kerran, ja kahvia kului runsaasti asiakkaiden kanssa keskustellessa. Ervastilta löytyi myös aina vastaus mihin tahansa kirjakysymykseen. Asiakas sai myös usein alennusta pyytämättä ja ovenpielessä oli ilmaishylly. Ervastille divari ei ollut vain kirjakauppa, vaan tapa elää.”
Lyhyessä kiitospuheenvuorossaan Kaarle Ervasti sanoi olevansa hyvin kiitollinen saamastaan huomionosoituksesta. Hän totesi rakastavansa kirjoja ja pitävänsä niitä hyvinä ystävinään jopa terveydellisistä syistä.
Seppo Hiltunen, antikvariaattialan legenda Kaarle Ervastin tapaan, kertoi minulle eräässä haastattelussa pitävänsä Kaarle Ervastia Suomen reiluimpana kirjakauppiaana. ”En ole kenenkään kuullut häntä moittivan”, hän sanoi. ”Hän on rehellinen ja ymmärtääkseni tyytyi hyvin pieneen voittoprosenttiin. En ole moitteen sanaa hänestä kuullut.”
Hiltunen vieraili ahkerasti Kaarle Ervastin liikkeessä ostamassa kirjoja tai muuten vain. Hän se Kaarle Ervastin oli alalle saanutkin myytyään hänelle ensimmäisen liikkeensä.
“Ennen Kaarlea tutustuin hänen isäänsä Kaarlo Ervastiin Vakuutusyhtiö Pohjolassa. Olin siellä reikäkorttiosastolla. Kaarlen isä oli palovakuutusosastolla luottovirkailijana. Paljastui, että hän oli intohimoinen bibliofiili, huomattavasti intohimoisempi kuin minä. Kun lähdin Pohjolasta, järjesti yhtiö pienen kahvitilaisuuden, johon Kaarlen isä myös tuli. Hän sanoi minulle: “Kuules, Seppo, jos jompikumpi meistä saa lottovoiton, niin perustamme antikvariaatin. ” Niinhän siinä sitten kävi, että kumpikaan ei saanut lottovoittoa, mutta ei kulunut monta vuotta, kun minulla ja Kaarlon pojalla oli antikvariaatti.
Keväällä 1973 oli lehdessä pikkuinen ilmoitus, että Torkkelinkatu neljässä on myytävänä antikvariaatti. Menin sinne ja muutaman päivän mietittyäni tein kaupat. Oli tietysti uhkarohkeaa hypätä metallityöväenliiton henkilöstöjohtajan vakanssilta Torkkelinkadun kivijalkaan. Pyysin vähän neuvoja ja opastusta Kaarlen isältä, joka oli jäänyt sairaseläkkeelle. Käydessäni hänen kotonaan hämmästyin siellä olevaa kirjamäärää. Kirjoja oli jopa kaappikellossa. Kävimme tutustumassa puotiin ja Kaarlen ja hänen isänsä ilmeistä näin, että he eivät kovasti uskoneet Torkkelinkadun tulevaisuuteen. Päätin pitää sapattivuoden ja katsoa, miten saan liikkeen menestymään. Kaarle soitti ja kertoi, että koska hänen isänsä ei voinut olla apunani, saattaisi hän tarvittaessa tuurata minua. Kaarle oli tuolloin psykologian laitoksella assistenttina, valmis filosofian maisteri pääaineinaan psykologia ja filosofia. Aloitin liikkeenpidon 17.5.1973. Sitten keväällä 1976 huomasin lehdessä ilmoituksen, että Viherniemenkatu kolmessa oli myytävänä elintarvikeliike. Koska Kaarle osoittautui innokkaaksi ostamaan minulta Torkkelinkadun liikkeen, ostin Viherniemenkadun kaupan elintarvikkeineen.
Kaarle aloitti tasan kolmen vuoden kuluttua siitä, kun minä oli aloittanut Torkkelinkadulla. Meillä sujui yhteistyö kaikkina vuosina erinomaisesti. Sitä leimasi lämmin ystävyys koko ajan. Minä kävin Kaarlella enemmän kuin hän minulla, koska Viherniemenkadulle tuli heikommin kirjoja, kuten myös Sofiankadulle, jossa aloitin 1985. Kaarlen liike oli niitä harvoja antikvariaatteja, joissa säännöllisesti kävin. Siellä oli viihtyisä ilmapiiri ja yleensä vilkas keskustelu käynnissä mitä ihmeellisimmistä asioista maan ja taivaan välillä.”
Kirjakauppias luo liikkeensä hengen, jota hän välittää myös myymiensä kirjojen välityksellä. Hiltusen mukaan myytyyn kirjaan kuuluu aina myös kauppias, jos hänellä on sellainen persoona, että hänet muistetaan. ”Kaarle on taatusti muistettu!”
